kiire ja ahdistus!

Täällä taas sysipimeän illan keskellä istun ja kirjotan. Ootan että päivät alkais kunnolla pitenemään ja valostumaan niin tää eläminen ei olis näin vaikeeta. En siis tykkää pimeestä yhtään... Ne syksyn ensimmäiset hämärät illat on kivoja, mutta rajansa kaikella!
Rajansa kaikella myös tän koulustressin kanssa. Mulla on koeviikko meneillään ja satamiljoonaa juttua tekemättä. Pitäis mm. lukea englannin kielinen kirja (Agatha Christie - A pocket full of rye) loppuun ja tehdä siitä kirjaraportti, tehdä uskonnon tunnille alustus, lukea kokeisiin, olla koululla harjottelemassa musailmasun näytönpaikkoja varten. Näiden ja muiden koulujuttujen lisäks mun pitäis käydä treenaamassa, tehdä ruokaa, käydä töissä, siivota joskus, etsiä se laukku vanhoihin, käydä omissa harkoissa, pitää yhteyttä ulkomaailmaan ja uudeksi päänvaivakseni sain myös itselleni tehtävän etsiä uudet tanssikengät! Kyllä! Aikaisemmista postauksistani selviää, että hain tanssikenkäni Helsingistä ja se reissu ei kenkien osalta tullut ihan halvaksi.. Louboutinit kun nuo kaunottaret ovat. No, niissä on 100mm korko, ja nyt kun pukuni tuli valmiiksi ja haimme sen ompelijalta viime lauantaina, totesin että helma on hieman liian pitkä ja tarvitsen korkeammat kengät. Yritin pyörähdellä mekon kanssa, mutta jokaisella askelmalla astuin Loubieni kanssa helman päälle. Ompelijani kyllä sanoi että jos haluan, mekko voidaan vielä lyhentää mutta en enää jaksanut lähteä siihen ruljanssiin. Päätin siis, että laitan Loubit jalkaan vasta vanhojen jatkoille ja ostan uudet kengät itse tansseihin. Helpommin sanottu kuin tehty(olen hieman kranttu). Mistään kenkäkaupasta en tule löytämään haluamiani kenkiä, joten ne on pakko tilata netistä ja se jos mikä on arpapeliä, siis koon suhteen. Tänään silmät kierossa oon selaillut varmaan 10 000 paria kenkiä netistä ja kaikissa on joku pieni vika, liian matala korko, liian korkea platoo, liikaa krumeluureja tai muuta vastaavaa. So, wish me luck! :)
Treeni luistaa hienosti, eikä oo kyllä valittamista ollut. Muuta kun, että raskasta on tää voiman hankkiminen. Niska-hartia seutu jumittaa ja se on aika ärsyttävän tavallinen vaiva mulla, tuleeko se sitten huonosta nukkuma-asennosta vai treenin aikana epäkkäitten jännittämisestä... En tiedä, varmaan kyllä molemmista. Täytyy sitten käydä hierotuttamassa ne auki tässä lähiaikoina kunhan selviin kaikesta muusta hässäkästä ensin.
Vähän semmosta juteltiin salilla eilen, että uutta ruokavalioo ois ehkä pukkaamassa lähiaikoina, kunhan saan vanhan lähetettyä asianosaisille tsekattavaksi. Ihan kivaa, johan tätä nykyistä onkin syöty jo ainakin 3 kk. Tänään hikoilin jalkojen parissa classicilla nääntymiseen asti, olin unohtanu palautusjuoman treenikassista, hups! Huomenna levätään ja torstaina taas salilla selän ja hauisten parissa :)

Unelmia kohti!

Kello on jo vaikka mitä, mutta se ei haittaa koska skippaan huomisen ''koulupäivän''. Tosiaan mulla ois ollu vaan yks tunti uskontoo niin päätin olla menemättä ja on myös kouvolassa paljon asioita joita pitää hoitaa vielä päiväsaikaan. Kiire viikko on kyllä ollu, joka päivä oon jossain ollu menossa ja onkin olo jo sen mukanen, alkaa vähän väsyttää tää juokseminen paikasta toiseen.
Tiistaina mulla oli jalkapäivä salilla ja se oli se kauhee kiirepäivä kun piti mennä koululle vielä illaks takasin. Kerkesin ihan hyvin, ainut mikä jäi harmittamaan oli se että salilla oli kaikki tangot varattuina koko ajan niin mun jäi tekemättä suorinjaloin mave, kun ei sitten ollut aikaa jäädä oottelemaan tankojen vapautumista. Olin illalla joskus yheksän jälkeen kotona ja uni kyllä tuli aika helposti.
Keskiviikkona olin Emilian kanssa kaupungilla. Yritin epätoivosesti etsiä ittelleni laukkua sinne vanhojen tansseihin JOIHIN EI OO ENÄÄ KUN 3 VIIKKOA!! Mä nään jo nyt painajaisia siitä että mulla ei oo mekkoa eikä kampausta eikä meikkiä... kamalaa... En löytänyt laukkua, mutta leimuskasta löytyi mulle ihana valkoinen kanikeeppi harteille, ettei tuu kylmä :) En kerennyt ottaa kuvaa siitä, mutta kyllä niitä sitten tulee kunhan koko kokonaisuus on valmiina!
Tänään menin 45 min liian aikasin kouluun, ei kyllä naurattanu kun luokan ovessa oli lappu että alotetaan vasta 8.45 ja mennään katsomaan teatteridiplomia. Mikäs siinä sitten oli ootellessa. Pääsin kahdelta pois ja menin suoraan kotiin syömään kun en muistanut ottaa omia ruokia mukaan kouluun.
Kotona mää mietin, en kuitenkaan ehdi lauantaina käydä salilla joten mun on pakko mennä joko tänään tai huomenna klo 8 aamulla ennen kun lähden kouvolaan junalla. Nukahdinkin välillä kun mietin että mitä teen. Neljältä heräsin ja totesin että en mä tähän voi jäädä makaamaan. Tuli ihan paha olo kun aattelin sitä jos oisin jäänykkin vaan nukkumaan siiheks asti kunnes kaheksalta alkoi omat harkat. Lähdin bussilla Classicille ja siellä olikin taas niin kivaa, kuten aina :) Oli tosiaan selkä ja hauis painotteinen päivä tänään ja tuntu, että treeni luisti aika hyvin. Ongelmana mulla on hauiskääntö myötäotteella (taljassa), kun tuntuu että siellä on kaikki hermoradat ihan solmussa ja sit sattuu. Tuli tänään myös todettua, että pitäis varmaan ostaa sellanen vyö ittelle, kun selän kanssa on vähän ongelmia. Salilta menin sitten omiin harkkoihin vielä illaksi ja nyt istun tässä aika loppuunpalaneena. Onneks saa latautua yön ajan niin jaksaa taas viilettää huomisen päivän!

Monet mun kaverit ihmettelee tätä mun intoo ja jaksamista. Ne aina kysyy että miten sää jaksat raahata noita reenikamoja ja ruokia ja vaikka mitä. Mä siis tosiaan raahaan aamulla kouluun itseni, kirjat, treenikassin, kylmälaukun jossa mulla on ruoka ja käsilaukun jossa sitten kaikki tarpeellinen kynsinauharasvasta lähtien... Joskus mulla saattaa olla 2 eri vaatekokonaisuutta mukana. Haluun olla koulussa siisti ja nätti, mutta sitten kun menee salille niin ei aina jaksa mennä sinne villakangastakissa ja talvisaappaissa, joten sitten pitää olla mukana toppatakki, tuulihousut ja lenkkarit. Mulla on nää kaikki mukana koulussa, koska en jaksa tehdä enää koulun jälkeen turhaa reissua kotiin ja hakea tavarat sieltä(vaikka joskus tuntuu että se olisi helpompaa...). Mä jaksan, koska tää on mulle yks niistä asioista joita rakastan. Välillä se ärsyttää ja mietin että miks kidutan itteeni tälläsellä ja vielä kun busseilla pitää kulkea. Aina jaksan kuitenkin muistaa sen että mä teen tätä itteni takia. Jos jättäisin jotain tekemättä niin se ois multa itteltäni pois ja sitä mä en halua. Mulla on haave ja meen kokoajan sitä kohti.
Taas ollaan yksi treeni lähempänä sitä.

 

-Hyvää yötä-

 

Silloin joskus

 

Meidän täytyy katsoa silmiin näyttämättä sitä,

meidän on vaikea uskotella, mutta muutakaan ei voi.
Kertominen satuttaisi, mutta satuttaako enemmän jättää sanomatta

 

Totuus ja oikeus,

entä jos ei vain huvita.

Huvita olla tavallinen, mitä ikinä se onkaan.

 

Kuka käski näin, vaikka en edes pyytänyt.

Teki tilanteesta mahdollisen meille, mutta mahdottoman muille.

Etenkin yksi.

 

Ollaan vain,

ollaan ikuisesti yhdessä yksin.

 

xx

Hiukan kuulumisia!

Heippa ''taas''!

Oon vaihteeks pitänyt vähän taukoa tästä kirjoittamisesta, syystä että LIIKAA TEKEMISTÄ! Voin kertoa, että ei kannata yhdistää opiskelua, työtä, treenaamista, cheerleadingia ja yksin asumista. Siitä ei seuraa mitään muuta, kun todella sotkunen asunto ja todella sotkuinen ja hataramuistinen pää. Mun onneks tässä on ollu joululoma vähän rauhottamassa tilannetta. Ennen lomaa meillä oli koeviikko, jonka mä kyllä jätin väliin melkein kokonaan eli ihanat uusinnat odottavat kunhan koulu jatkuu. Liian korkea kuume ja keuhkoputkentulehdus veti maihin aika täydellisesti ja treenaaminenkin jäi pariks viikoks, kun epätoivoisesti yskin keuhkojani pihalle. Nyt oon yrittäny kuroa kiinni sitä, mikä on jäänyt välistä. Alotin tosiaan loman menemällä töihin, kun mut sinne ihanasti soitettiin toisen lomapäiväni aamuna. Kävin ottamassa pitkästä aikaa taas geelit kynsiini ja aatonaattona lähdettiin joulunviettoon jyväskylän suunnalle sukulaisten luokse. Tultiin takasin Kouvolaan joulupäivän iltana ja Tapaninpäivän aamuna klo. 6.00 töihin.......:)

Vuosi kerkes myös vaihtua... Kaiken tän tekemisen ja touhuamisen keskeltä ei oikeastaan edes kiinnostanut lähteä sitä minnekkään kavereiden kanssa juhlistamaan. Mulle tuli juhlan tuntu siitä, että ostin(en itse) uudenvuoden aattona täydellisesti istuvat ja törkeen hyvännäköset farkut (luulin sellaisen yhdistelmän olevan pelkkä kaupunkilegenda!!!)  ja Solsidanin tuotantokauden, jota katsellessa kaikkien hehkuttama vuoden vaihtuminen sitten tapahtui. Kyllä, olin uudenvuodenaaton kotona ja hoidin pientä koira reppanaamme, jonka silmään tullut näärännäppy piti poistaa nukutuksessa. Raukka olikin sitten ihan seis koko päivän, eikä oikein ymmärtänyt maailmanmenosta mitään! Facebook täyttyi ihanista (lue: ärsyttävämpääkin ärsyttävimmistä) uudenvuoden toivotuksista. Onko se nyt sitten niin ihmeellistä? Niin käy joka vuosi ja sehän tietää vain sitä että taas ollaan vuoden vanhempia... 

Tää päivä on ollu kyllä turhaakin turhempi: Solsidania, facebook, Solsidania ja sama ralli jatkuu. Mikään paikka ei ole auki ja kotona oleminen alkoi tökkiä jo puolilta päivin. Kouvolan kuntosalitkin oli kiinni. Huominen ja torstai tietää töitä eli rahaa ja perjantaina suuntaan lahteen katsastamaan ompelijan luokse missä vaiheessa vanhojenpukuni on. Perjantaina nään myös rakasta Juuliaa, jota en oo tän kaiken keskellä nähnyt taas varmaan kahteen kuukauteen!


En selittele tän enempää, vaan valotan taas hieman kenkäkaappia :)

En yleensä tee uudenvuodenlupauksia, mutta tää on poikkeus: lupaan kirjotella tänne jotain vähän useemmin ;)