...Heräsin todellisuuteen kauhunsekaisin tuntein, pelkäsin, totuin ajatukseen, uskalsin jo odottaa toivoen, pelkäsin hieman lisää, rauhotuin, olin tyytyväinen sekunnin kunnes se vietiin pois... Vaikka sitä ei olisi ollut oikeasti, toivonkipinä oli ja se oli tosi. Kuinka maailma voi ottaa jotain sellaista mitä se ei vielä edes antanut? Vaikka muu jäi vielä jäljelle, se pieni, se pienenpieni ei.
Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?
Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?
Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan
tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan ole edes ollut olemassakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti